nyt kun kuulin olevani sarkastinen ihminen jo kolmannelta idiootilta tällä viikolla, niin jouduin hetken miettimään asian todellista laitaa. Lyhyen itsepainin jälkeen tajusin olevani optimistinen, positiivinen ja samalla kuitenkin vihainen, ilkeä ja sarkastinen kusipäisyyteen asti. Mitenköhä vitussa on mahdollista olla noita kaikkea yhtäaikaa ja kuinka musta sieluni jo onkaan. Olen sen verran välinpitämätön omassa tämänhetkisessä olemassaolontilassani, että en pahemmin välitä kuinka mulkkuna minua pidetään, eli sinänsä eipä tuo kauheesti saa kakkaa hakkaamaan mun kalsareissa.
Koska osaan tehdä ihmisistä kylmiä, välinpitämätömiä kusipäitä ihan vaikka vain vahingossa nii jatketaan näillä korteilla mitkä kädessä on ja mitä olen saanut anastettua lihavilta lapsilta.
Luultavimmatummin se on mun tapaa olla hyvä hyville ja paha pahoille..tai sitten olen vaan helvetin kieroutunut ja ilkeä.. onneksi olen sen verta turtunut että mielummin katson Emmerdalea kuin mietin tuota yhtään tän pitempään.. Onneksi mulla ei ole juoksuaikaa ja mut on poistettu hissistä..
Keho kestää vaan kestääkö tajunta!
