torstai 2. joulukuuta 2010

pt. 0291034

Tänään oli poikkeuksellisen kiva ja rento fiilis kun heräsin ja sitä kesti ruhtinaaliset pari tuntia.
Ensin sitä kokeili murtaa ärsyttävä läski kakara bussissa, kun bussiin nousi tosi vanha mummeli ja ei paikan paikkaa vapaana ja tämä helvetin tauno istuu perse penkkiin liimattuna. Katselee muka pihalle niin keskittyneesti kuunnellen samalla jotain rihannan biisiä. Mitä Vittua!! Luulisi, että kakaroita voisi sen verran edes kasvattaa, että vanhuksille luovuttaisi paikkansa ilman et tarvii etes pyytää.. Ja läskeille tekisi ihan hyvää seistä pikkuisen etes, ei tarttis edes kävellä kuin muutaman askeleen mutta se kynnys vääntää takapuolensa penkistä ylös oli tälle ruuhkatukalle ihan liian iso pala purtavaksi.
Teki mieli hapettaa se siihen penkkiin mutta en uskaltanut ku se olis ollu kuitenkin täynnä suklaata.
Perkeleen hienoa ajatella et tollasissa nulikoissa on  isänmaan toivo ja tulevaisuus.

Lopullisesti hyvän fiiliksen hukutti kun näin, että mulle tärkee ihminen seisoo edessäni tyhjää täynnä ja mietin että en edes tunne sitä enään. Käsittämätöntä miten niistä silmistä oli kadonnut järki, tunne ja kiltteys. Tuli fiilis et jos se noin helposti ja nopeasti tapahtuu niin sitten kantsii rakentaa vieläkin isompi muuri ympärille.
Sitten tajusin et ehkäpä tuo on juuri siksi tapahtunutki, että mennään muurin taakse piiloon ja ollaan kylmiä ja tunteettomia.

Taivut tai murrut
Sammut tai palat
Ajat päälle tai väistät ojaan
Muutut tai et


En tiedä enkä välitä (enään..